LAATUAIKAA

 Otetaas otsikko uusiksi eli laatuaikaa. Isäni on opettanut minulle yhden tärkeimmistä asioista mitä tulee elämästä nauttimiseen ja ylipäätään olemiseen. On muuten opettanut varmaan tietämättään, no nythän tiedät että opetit.
Hän sanoi jokunen vuosi sitten että ihmettelee miksi ihmiset käyttävät sanaa laatuaika, lähtevät viettämään puolisonsa kanssa laatuaikaa tai viettävät illalla laatuaikaa lastensa kanssa. Mitä ihmeen laatuaikaa? Onko se muu aika jotenkin laaduttomampaa, työssäkäynti ja arkiset askareet vai mitä ihmettä sillä tarkoitetaan? Eikö sitä vaan voisi viettää ihan sitä samaa aikaa koko ajan.

 Hän myös kertoi kysyessäni että miten hän piti itsensä kasassa ja selväjärkisenä käydessään vielä töissä (hän oli siis ammattissa missä joutui kohtaamaan tämän elämän kaikki värit ja niiden vivahteet) niin hän sanoi että arki ratkaisee aina,se kantaa minkä tahansa yli. Kun arki toimii, toimii kaikki.

 Jokainen hetki on sitä samaa arvokasta aikaa, sitä laatuaikaa siis. Ja kun arki on sellaista missä itse viihtyy niin ei siitä tarvitse erikseen lähteä arjesta pois viettämään laatuaikaa lasten kanssa tai viettämään laatuaikaa ilman lapsia. Halusin kirjoittaa tästä siksikin että mainitsin tuossa aiemmin olleeni väsynyt viime vuonna. En pitänyt vain itsestäni tarpeeksi huolta mutta en ollut, enkä ole väsynyt arkeen. Kun lähden vaikkapa katsomaan koripalloa ystäväni kanssa kuten eilen, en tee sitä siksi että tarvitsen hengähdystauon lapsistani tai miehestäni vaan siksi että haluan viettää aikaa ystäväni kanssa. Se on sitä mun arkea;lapset,mies,ystävät,harrastukset.
 Elämähän on siitä huikeaa että me saamme rakentaa siitä juuri sellaisen kuin itse haluamme, viettää aikaamme siellä missä haluamme,kenen kanssa haluamme. Siksi mulla on vaikeuksia ymmärtää ihmisiä jotka valittavat arkeaan, koska sillehän me juuri mahdamme.

 Se että nauttii arjestaan ja elää tässä hetkessä on mulle niin kamalan tärkeää, että nauttii elämästään. Näin talvella sitä haikaillaan sen kesän perään facebookpäivitys päivityksen jälkeen,mutta kun siihen menee hei vielä muutama kuukausi niin sillä välin kannattaa nauttia tästä lumesta.On meinaan melko ainutlaatuista saada elää neljän eri vuodenajan maassa. Ja tiedän kokemuksesta että ei se ainaisen kesän maissakaan se aurinko sitä koko elämää pelasta;) Aina voi muistella kesän huippuhetkiä, fiilistellä mutta ei kai niitä varten kannata elää, odottaen koko ajan. Sitä kuuluisaa sitku-elämää.

Kateus on myös yksi sellainen hankala homma, se kun syö aikalailla sitä omaa onnentunnetta jos tarvitsee tuntea kateutta jonkun toisen tekemistä tai saamisista. Olen monesti ymmälläni kun ihmiset kadehtivat puolisoidensa menoja, ihan vaikka lasketaan että toi sai nyt mennä sinne ni mun täytyy nyt päästä tonne. Jotenkin koetaan että se toinen pääsee nyt vaikka sinne korismatsiin ja mä joudun jäämään tänne. Pääsee vapaaksi arjesta vai ja jäämään minne, kotiin omien lasten kanssa, kauheeta!
Huomenna toinen meistä lentää Lontooseen viikonlopuksi ja toinen jää kotiin. (Se toinen joka lentää en oo minä) Ja ollaan molemmat tyytyväisiä, toinen ehkä enemmän fiiliksissä;)

 Ystäväni kirjoitti tänään hienosti että meidän aikuisten täytyy muistaa katsella elämää välillä nallekarkkipinkkienlasien lävitse ja olla vähän enemmän kreisejä. Poikani A sanoi jokunen päivä sitten että onko pakko olla aina noin aikuinen? No ei oo, tuossa me tytöt näytetään mallia että muistetaan muikeilla vähän enemmän! Oli mustikkasuu tai ei.
Ollaan siis fiiliksissä!!