Ikävä

Tänään oli ihan lomafiilis,aamukahvi autoon ja kattomaan kummitytön fudispeliä,iltapäivällä odotettiin meidän kuusvee rallituristi kotiin ja suunniteltiin huomista päivää. A ikävöi isäänsä (sanoisinko superisäänsä sillä ikävä tuntui kohtuuttomalta;) joka jäi vielä ralleihin,pukeutui hänen paitaansa yöksi ja sisko tietysti perässä. Siellä ne nyt nukkuu ylisuurissa Axelta tuoksuvissa mekoissaan.

Rupesin sitten miettimään että mitä mulla on ikävä, onko mulla ikävä. Jos nyt poissuljetaan sellaiset ikiaikaiset ikävät edesmenneitä rakkaita kohtaan niin ei mulla kyllä ole. En ikävöi mennyttä lomaa vaikka se hieno olikin, fiilistelen toki mutta en ikävöi. Odotan syksyä, päiväkoti- ja eskariarki on tervetullutta järjestystä lomien päälle ja tämä välivaihe on aika siistiä. Päivällä käydään töissä ja lämpösissä kesäilloissa ollaan vielä vähän niinku lomalla.

 Kun tätä on nyt tietoisestikin harjoitellut että elää nyt tässä,hetkessä,just niinku nyt. Tekee asioita mistä itse tykkää ja on ihmisten kanssa kenestä itse tykkää niin onhan tämä elämä nyt huikean siistiä. Ihan hirveästi ei tarvitse jossitella ja sitkumutkutella.

Me oltiin viime viikko töissä mutta nämä kaksi eivät, isäni ottamissa kuvissa maistuu aika kesälomalle vielä, aika hetkeen keskittymiselle.