Luomu,eko,kierrätys olivat todella pitkään mulle sanoja mistä mieleeni tuli aina retrokankaista tehtyjä vaatteita,letitettyjä hiuksia,meikittömiä kasvoja ja kaikkea vähän vihreänharmaata ei niin hirveän kiinnostavia assosiaatioita. Kunnes.
Huomasin yhä useammin ärsyyntyväni turhasta muovista,roinasta,ylimääräisestä tavarasta kotona ja sitten törmäsin sattumalta blogiin zerowastehome ja se oli menoa.Ensin ajatuksellisesti ja nyt pikkuhiljaa konkreettisesti.
Tuo ylläoleva tyhjä lasipurkki on heidän nelihenkisen perheen jätemäärä vuosittain.Luit oikein.
Ehkä eniten ajatuksia herättävää oli tajuta että johtoajatus ei ole se että kierrätät vaan vähennät sitä mitä kierrätät. Refuse. Kannattaa pitää tuo yksi sana mielessä kaikenaikaa, kieltäytyä turhasta. Ja yllättäen kyllä se vaatii hieman rohkeutta.
Mieheni jaksoi ihailtavan pitkäjänteisesti kuunnella miltei päivittäistä kommentointiani aiheesta, tarvitaanko me oikeasti seitsemän paistinlastaa vai kaksi todella hyvää? No matka on pitkä ja ihan Bea Johnsonin tyyliseen ääripäähän en ole matkalla mutta on hyvä hieman ravistella paatuneita kulutus- ja etenkin omistustottumuksia. Kaikilla tämän tien asukkailla on varmasti esimerkiksi oma ruohonleikkuri, montahan kertaa kaksikymmentä taloutta ajaa synkronoidusti nurmikkoa? Vähempikin riittäis;)
Hän,mieheni siis tarttui toimeen, kuutisenkymmentä tyhjää henkaria killuu rekillä. Ja kun pääsee ostamaan tarpeeseen niin se tuntuukin paremmalta.
Refuse.Reduce.Reuse.Recycle.Rot.
And only in that order.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti